sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Villi Pohjola

Terveisiä Inarista, Nellimin kylästä! Lennähdin juuri sinne ja takaisin tutustumaan Lapin eksotiikkaan.

Mukana ei ollut suksia eikä ohjelmassa hiihtoa. Sen sijaan pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni eli ajamaan moottorikelkalla!

Perjantaina osallistuin ainoana suomalaisena parinkymmenen muun turistin kanssa retkeen, jossa päästiin tutustumaan poronhoitajan elämään.


Pakkasta oli noin -20 astetta ja villakerroksia lainahaalarin alla kolme. 
Hieman puolen päivän jälkeen kun saavuimme porojen luokse aurinkokin näyttäytyi vaaran laella. Kuulemma ensimmäistä kertaa tänä vuonna.*


Saimme kokeilla suopunkin heittämistä ja syöttää poronhoitajan kotiporoja. 

Sitten suuntasimme laavulle lounaalle. 


Myös raajojen lämmittely tulen äärellä oli suosittua. Joltain taisi vähän sukatkin kärähtää...

Kuuman keiton  ja lämpimän mehun vahvistamina jatkoimme matkaa järvelle tarkastamaan poronhoitajan verkkoja.


Verkosta löytyi vain kaksi haukea, jotka olivat sotkeneet verkot solmuun.
Huomatkaa poronhoitajan paljaat kädet!

Iltapäivän hämärtyessä hypättiin taas kelkkojen kyytiin ja suunnattiin takaisin hotellia kohti.


Vaatekerroksista ja vähän väliä otetuista lämmittelyhyppelyistä huolimatta paluumatkalla iski vilu.


Moottorikelkan ohjaaminen oli yllättävän rankkaa ja kaasukahvan hallinta vaati hetken totuttelua että kyydistä tuli tasaista. 

Revontulia ei tällä reissulla näkynyt vaikka öisin oli kirkas tähtitaivas ja ennuste lupaava. Seuraavalle reissulle jäi myös Husky-valjakon ohjastaminen.




*Kaamos päättyi pari viikkoa sitten mutta pilvisen sään takia ei aurinkoa kuulemma ollut vielä näkynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.